Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kun yksin ei enää jaksa
Hei,oletteko käyneet vertaistukiryhmässä, psykologilla tai jotain? Auttoiko? Minä menetin 51-vuotiaan äitini puoli vuotta sitten aivokasvaimeen, enkä oikein tiedä mitä asian kanssa pitäisi tehdä. Olen koko ajan itkuinen, väsynyt, pahalla tuulella. Täytyisi jaksaa opiskella, ja minulla on 1,5-vuotias poikakin, joka tarvitsisi varmaan iloista ja rakastavaa äitiä. Ja rakastanhan minä, eniten tässä maailmassa, mutta miten olla hyvä äiti omalle lapselleen, kun on juuri menettänyt omansa aika rankalla tavalla? Kuin olisin omaa tekstiäni lukenut, kun luin Islan viestin:
"Inhoan niin tätä fiilistä, mikä nyt taas on. Sellainen tietynlainen epätoivo, joka tuntuu murskaavan alleen kaikki, koko tulevaisuuden. Miksi asiat eivät voineet mennä toisin, miksi menetin niin paljon."
Miten tästä selviää? Kenelle puhua, kun tuntuu että kukaan ei kuuntele, eikä uskalla kysyä. Enkä minä osaa puhua. En osaa aloittaa keskusteua enkä osaa selittää tämän raivon ja epätoivon perimmäistä syytä, kun en sitä itsekään tiedä.
Paljon voimia teille kaikille tähän syksyyn!
- Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksatuulapirkko
- Re: Kun yksin ei enää jaksamarjukka5
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksasyövästä parantunut