Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

pelottaa niin paljon taas

Kirjoittelen ensimmäistä kertaa tänne, vaikka olenkin täällä usein muiden viestejä käynyt lukemassa kun on ollut kovin vaikeaa.
Mulla löytyi elokuussa-07 peräsuolesta syöpäkasvain. Olin ollut raskaana ja vauva syntyi heinäkuussa. koko raskauden ajan mun kamalia kipuja ja väsymystä ja pahaa oloa hoidettiin peräpukamina ja raskauteen liittyvänä väsymyksenä, vaikka yritin useaan otteeseen sanoa että mun mielestä kaikki ei ole kohdallaan. Mulla oli kuitenkin neljä lasta jo ennestään, ja heitä odottaessani olin ollut tosi hyvinvoiva ja pirteä.
Lapsen sitten synnyttyä ja kipujen jatkuttua sain lähetteen Meilahteen, jossa syöpä sitten löytyi. Ensin tuli tieto, että leikataan ja tulee avanne ym., mutta myöhemmin mulle soitettiin, että kudostyypityksessä oli todettu syövän olevan sellaista kudostyyppiä, johon tehoaa parhaiten säde-ja sytostaattihoito. on kuulemma viruksen aiheuttamasta kasvaimesta kyse, kuten esim kohdunkaulansyövässäkin.
No, sitten alkoi hoito, säteitä ja sytostaattia ja nyt on hoidot ohi ja kuvaukset tehty ja lääkärilläkin kävin jo kuulemassa hoidon vasteesta. ja hienosti oli kasvain pienentynyt, saattaa jopa olla että pieni jäännös joka kuvissa näkyi, on ainoastaan side/arpikudosta. Mutta sitten mulla oli kuvissa myös tuossa "istuinluun" kankussa jotain outoa ja nyt sitten tammikuussa olen menossa luuston tutkimuksiin!
Mä en vaan enää tiedä mitä mä teen, jos tämä hirviö on levittäytynyt mun luustoon....mun henkinen sietokyky on aika äärirajoilla jo nyt, mulla on siis viisi lasta ja niistä pienin vasta vauva ja mä olen tästä kaikesta vieläkin niin sekaisin, että mä en oikeen edes ymmärrä että tämä kaikki on tapahtunut mulle! On kuin olisi jossain kamalassa pimeässä putkessa, josta ei ole ulospääsyä. ja pelottaa ihan vietävästi lasten puolesta, mä en kertakaikkiaan voi kuolla nyt! En voi! Mä haluan nähdä mun lasten kasvavan isoiksi ja olla niille äiti! Tää on ollut niin surullinen syksy, että tuntuu etten muuta ole tehnytkään kun itkenyt.
Miten tästä sais voimia kasattua? onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia, ainakin tää mun syöpätyyppi on käsittääkseni melko harvinainen? pelottaa taas niin paljon, musta tuntuu että mä olin jo vähän vahvemmilla henkisesti, mutta nyt taas romahti ihan täysin, varsinkin kun toi vasen jalka on oireillut kummallisesti.....
cry | 21.12.2007 klo 12:02:21