Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Her2 positiiviset

Hei taas!

Muutama päivä on mennyt vähän isommassa aallokossa ja vielä vastatuuleen, joten kyllä oli ihana tulla lukemaan teidän kaikkien viestejä! Hienoa että olette innokkaana kirjoittelemassa! Ja kiva "tavata", Aapostikka ja Syysunelma! Veneessä tarvitaan tosiaan soutajia eikä seurakaan pahaa tee.

Eräs itselleni hyvinkin läheinen sukulainen kuoli viikonlopun aikana. Huolimatta siitä että hän oli jo suhteellisen iäkäs sekä sairas kuolema tuli kuitenkin "yllätyksenä", niinkuin kai aina. Ehkä sairauteni vaikuttaa siihen, että siunaustilaisuuden ym. miettiminen on ollut raskasta, vaikka en ole ollut kuin apulaisena järjestelyissä. Ja tokihan tästä seurasi se, että lapset aloittivat uudelleen pohdinnan siitä kuolenko minäkin nyt. Onneksi jokainen pystyy kysymään suoraan eikä jää miettimään yksin asioita. Mielummin laittaisin kuitenkin nuorimman (10-vuotias) kouluun toivottamalla hyvää koulupäivää kuin lupaamalla, että olen ihan hengissä ja paikalla kun hän tulee koulusta.

Toivottavasti muistit anemone valittaa vatsavaivoistasi! Kaikkeen epämääräiseen oireiluun pitää kyllä suhtautua vakavasti, ihan jo senkin takia etteivät ne pääse liikaa valtaamaan ajatuksia.
Itse koen hirvittävän vaikeana sen, mikä oire ja viiraus liittyy mahdollisesti syöpään, mikä on jotain aivan muuta. Muutaman keskustelun jälkeen päätin, että tuli mitä tahansa niin kipitän ensin omalääkärin luokse. Toisaalta sehän on ihan sama mitä kautta apua hakee jos sitä tarvitsee.

Olin, kuulkaas, kokonaan unohtanut syöpäyhdistyksen! Liityin itsekin paikalliseen heti leikkauksen jälkeen. Infopaketista ei paljon voi puhua, oli sen verran niukka. Nimenomaan kursseja kävin etsiskelemässä, mutta motivaatio lopahti kesken. Kun asiaa mietin muistin erään puolitutun ihmisen käyneen parikin kertaa tervehtymisensä jälkeen ja nauttineensa viikoista todella paljon.

Sinulla taisi Irina olla jo se luuston kuvaus? Oliko minkälainen, kestikö kauan? Lievästi utelias olen... Oikeasti olen yrittänyt suunnitella ensi torstain aikataulua, mutta en meinaa hahmottaa nyt ollenkaan sitä miten vietävän kauan vietän aikaa sairaalalla. Lievää hilpeuttä herätti jo ohjeet ultraääntä varten; ennen sitä ei 4 tuntiin saa syödä, tupakoida eikä pissiä. Aika on minulle klo 7.30 eli kotoa lähden reilua tuntia aikaisemmin. Ihan ei yön jäljiltä saata lähtö onnistua ilman vessassakäyntiä. Se on vaan otettava vesipullo mukaan ja lipitettävä rakko täyteen junassa.
Muuten meillä on melkein samanlaiset kilometrit hoitoihin, "tippaan" minulla n. 78 kilometriä ja kunhan aloitan sädehoidon taivallan n. 90 kilometriä. Kun nyt muistaisin keväällä olla valittamatta, että en edes ole päässyt minnekään reissaamaan.

Nyt on jo huomattavasti parempi olo, joten käperryn peiton alle kuuntelemaan tuulen ujellusta hormeissa rakkausromaanin kanssa.

tintti
tintti | 24.10.2006 klo 18:58:40