Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Lauantaiaamua kaikille!

Heräsin taas jo kuudelta, vaikka otin puoliltaöin nukahtamispillerin.

No, onpa puurot ja kaffet keitettynä ja syötynä, miestä saan hoivata nyt kun on sairaana. Itsellä tuntuis flunssaoireet helpottavan, eli on noista kortisoneista ja solumyrkyistä jotain muutakin hyötyä kuin syövän nitistys.

Voi sua, päivä kerrallaan, ihan kun ei yhdistelmä pienet lapset ja syöpä olisi jo tarpeeksi, pitää vielä parisuhteenkin kanssa taistella. Toivottavasti se siitä helpottaa, kun mies huomaa ettet lopun ikääsi ole noin huonossa kunnossa. Vaikeaahan se varmaan on läheisille seurata tätä meidän kamppailuamme omine pelkoineen tulevasta. Lisäksi taloudelliset paineet kasautuvat sen terveen niskoille, joten on siinä monta lusikkaa sopassa. Kyllä täälläkin välillä on hermot kireällä, mutta kireällähän ne on väliin, vaikkei kukaan olisi sairaskaan. Yleisesti ottaen mieheni sanoi heti alussa, että kyllä tästä yhdessä selvitään ja suunnittelee tulevaisuutta ehkä vähän liiankin innokkaasti. Itse en uskalla vielä ajatella asioita esim. kahden vuoden päähän.

MeriTuuli kyseli siitä paikasta, johon me soudetaan..

Mulle se on mielikuvana sellainen sumun ja aamukasteen seassa häilyen vilahteleva kallioinen ranta, jota vasten merivesi vielä vähän tyrskyten harmaana ja vaahtoisena pieksää. Auringonsäteet läpäisee väliin sumuverhon paistaen sieltä rannalta päin ja paljastaen nauravia hahmoja, jotka vilkutellen toivottavat meidän tumman ja väsyneen venekuntamme tervetulleiksi, vetävät veneen kokasta maihin ja kädestä auttavat sinne joukkoonsa. Siellä rannalla on vehreä kesäinen kukkaniitty, jolle on katettu juhlapöydät uusille tulijoille. Pöydät on koiristeltu päivänkakkaroin ja kissankelloin, perhoset liitelevät ympärillä. Kaikki rannalla olijat ovat aiemmin perille päässeitä, hoidoistaan selvinneitä syöpäpotilaita (naisia kuitenkn minun mielikuvissani).

Siellä alkuun saapuneita halataan ja itketään ilosta, kuivataan kyyneeleet ja käydään pöytiin syömään ja nostetaan tervetuliaismaljat. Iloitaan toistemme puolesta, uusien ja vanhojen. Istutaan myöhään yöhön puheensorinan pitkittäessä illan yöksi rakovalkeiden loisteessa tähtitaivaan alla. Ollaan kiitollisia elämälle, että se on kantanut sinne asti. Tulevaa ei murehdita, rannalle saapuminen on ilonjuhla ja uuden alku :)
kevätmieli | 5.5.2007 klo 09:13:47