Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Onko meitä paljon??

Kyllä se on tosiaan otettava kaikki apu vastaan, että pärjää. Minun lapseni oli 3 kuukautta, kun mut leikattiin. Imetin vielä ja jatkoin myös leikkauksenkin jälkeen toisesta rinnasta sytostaatteihin asti. Leikkauksen jälkeen mun äiti jäi virkavapaalle ja olimme vauvan kanssa heillä päivät. Mies oli töissä. Ensimmäisen viikon olimme yötkin heillä ja äitini auttoi minua yösyötöissä. Mun leikkaus meni hyvin, vaikka imetinkin parhaillaan. Koko rinta poistettiin. Kotiuduin seuraaavana päivänä.
Sitten kun alkoi sytostaatit mieheni jäin vanhempainlomalle. Pienen vauvan kanssa yöt olisivat olleet aika ongelmallisia, jos miehen pitää aamulla mennä töihin. Olen kyllä ollut yllättävän hyvässä kunnossa ja jaksanut aika hyvin hoidella lasta. Toisaalta on hyväkin asia, että ei ehdi jäädä makoilemaan. Mutta toisaalta lepoakin tarvitsee. Varsinkin yöt meillä edelleen katkonaisia.
Molemmat isovanhemmat on kyllä hyvin hoidossa mukana. Saamme apua heiltä, ei onneksi ole tarvinnut turvautua ulkopuoliseen apuun. Ruuanlaitot ja siivoukset kannattaa suosiolla jättää muiden huoleksi. Keskitän kaikki voimani, että olisin mahdollisimman paljon lapsen kanssa. Vaikka huono omatunto on silti, kun ei jaksa touhuta. Mutta tämä kevät on nyt tällaista ja toivotaan, että kesä tuo tullessaan mukavia asioita.
Tsemppiä ja voimia kaikille kohtalotovereille! :)
mimi
mimi | 27.2.2007 klo 12:10:56