Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Onko meitä paljon??

Tepa,
leikkauksesi menee varmasti hyvin, sitä ja heräämistä ei kannata pelätä tänä päivänä, kontrollit ja osaaminen sairaalassa ovat niin hyvällä tasolla. Minulta koko rinta poistettin ja kainalo tyhjennettiin - homma sujui ihan sististi vaikka pari litraa verta menetinkin leikkauksen yhteydessä koska imetyksen lopettamisesta ei ollut niin kauaa mutta nekin lukuisat suonet ommeltiin ja verta tankattiin lisää, ei se sen kummempaa. Ja muut mammat pomppasivat ylös sängyistään reippaana heti seuraavana päivänä, itse jouduin viettämään ylimääräisen yön alhaisen hb:n ja verensiirron vuoksi. Mutta olin siis harvinaisuus, pääsääntöisesti potilaat hyppäävät nopeasti jalkeile leikkauksen jälkeen.

Käytännön ongelma johon törmäät pienten lasten kanssa on 4 viikon kantokielto joka tulee sinulle (tai ainakin silloin kun rinta poistetaan + kainalot kaavitaan) ja joudut järjestelemään lasten hoitoa. Nyt en muista minkä ikäisiä lapsesi ovat mutta nuorimaiseni oli leikausaikaan 8 kk ja tarvitsin apua siis kaikkeen lapsenhoitoon. Siinä loppui äkkiä lapsen vierastamiset kun kotimme oli kuin majatalo, hoitajat vaihtuivat tiiviisti. Kaikki tukijoukot siis kannattaa käydä läpi ennen leikkausta sillä heidän apuaan tulet tarvitsemaan.
Samoin jos saat sytostaatteja, on apua oltava myös lastenhoidossa. Helpottaa omaakin paranemista kun lapset ovat hyvässä hoidossa, voi rauhassa itse levätä. Teimme ratkaisun jossa tuttava saatiin meille lapsenhoitajaksi (isompi käy hiodossa) kotiin, näen itsekin lasta päivisin vaikka paljon joudunkin vain sängyssä lepäilemään ja toipumaan. Mutta tärkeää tietää että lapsilla on hyvä olla, silloin voi itselleenkin olla helpommin armollinen ja antaa lupa voimien keräämiseen.
Nyt on kuukausi kulunut siitä kun sytostaatit aloitettiin enkä ole tehnyt kuin muutaman kauppareissun ja joitain pieniä menoja parhaina päivinä, muuten on mennyt voimia kerätessä sängyssä, joskus paremmassa joskus heikommassa kunnossa.
Tulevaa ei pidä pelätä, mutta arjen sujumisen ja kaikkien hyvinvoinnin kannalta on hyvö varmistella riittävät tukijoukot, tulet huomaamaan että ne ovat kullan kalliita tässä tilanteessa!
Jos tutut ja sukulaiset asuvat kaukana niin kunnalta voi myös kysyä. Omalla seudullamme (Hki) ovat kyllä ylityöllistettyjä ja olisivat törkeällä hinnalla tulleet joiksikin tunneiksi päivittäin vaan kun tarvitsimme apua koko sen ajan jonka mieheni oli töissä eikä meillä olleet varaa maksaa 118 euroa/pvä saadaksemme kunnalta lapsenhoitoapua tällaiessa kriisitilanteessa niin kartoitimme kaikki kynnelle kykenevät kaverin anoppeja myöten ja tein excel-taulokon joka päivän joka tunnista, kuka hoitaa vauvaa. Jotenkin siitä vain selvittiin:)
Eli leikkaus menee hyvin, voimia tarvitset siitä ja hoidoista toipumiseen, niitä sulle toivotankin rutkasti!!!!
Päivä kerrallaan | 26.2.2007 klo 11:53:38