Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: viikonloppua

Huomenta täältä etelästä;

aurinko paistaa ihanasti, mutta päätä vihloo. Huhkin eilen vähän liikaa, mutta kyllä kai tämä taas tästä tokenee, kunhan otan rennosti.

Minulla on usein ollut sellainen tunne, että olen aina vääränlainen potilas. Alussa olin reipas ja toiveikas, kun muiden mielestä minun olisi pitänyt päästää suru ja viha itsestäni ulos. Nyt kun olen uupunut ja usein aika masentunut ja surullinen, minun kuuluisi ollakin luottavainen ja ajatella, että nyt ei enää ole hätää, kun syöpä on leikattu pois ja hoidot näyttävän purevan. Onneksi olen oppinut hieman itsekkääksi ja uskallan sekä ajatella että sanoa, että saan tuntea ihan sitä, mitä sisälläni milloinkin liikkuu.

Minulla tämä on ihan ensimmäinen kierros. Huomasin syyskuussa nännin vetäytyneen vähän oudon näköiseksi ja tunnustelemalla löysin valtavan patin, jota ei ennen ollut tuntunut. Syöpä oli saanut kasvaa jotenkin keskellä ja syvällä ihan kaikessa rauhassa ja ilmeisesti tultuaan riittävän suureksi lähinnä kai räjähti kasvuun. Tosin viime tammikuussa kävin gynekologilla eikä hän tutkinut rintojani enkä ollut käynyt mammografiassa noinniinkuin omin päin.

Minulta löytyi sekä lobulaarista että duktaalista syöpäkudosta, gradus II, koko 60mm, hormonipositiivinen ja her2 negatiivinen, kainalossa 23/31 positiivista imusolmuketta. Minulta oli pääni takia otettu syys-lokakuun vaihteessa TT-kuvat ja luustokartta, kun epäiltiin yhteyttä pääni ja syöpäni välillä, mutta kuvat oli ok. PETillä vielä varmistettiin ja tosiaan olin vaan saanut kaksi eri sairautta kutakuinkin peräkanaa. Marras-joulukuun vaihteessa otettiin uudet ja kahdessa kuukaudessa syöpä oli levinnyt. Tosin syöpäklinikan lääkärit kuulemma näkivät aiemmissa kuvissa metareiden alkua, mutta se oli kuulemma vain jälkiviisautta, kun tiesivät mistä etsiä, ihan suurennuslasilla vissiin.

Ehkä haaveilen juuri siksi töihin paluusta, kun minulla ei tavallaan viety vielä voimia useammalla hoitoputkella. Toisaalta syöpäni ja sairasteluni on edennyt sellaista vauhtia, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.

Aurinkoenergiaa ja jaksamisia teille kaikille,
terveisin Santeri
santeri | 2.4.2007 klo 10:02:51