Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Onko meitä paljon??

Pääsiäisyön tervehdys!
Olen lukenut viestejänne nyt parin kuukauden ajan. Ja näin kauan kesti ennenkuin sain aikaiseksi tarttua itse näppäimiin..

Olen 38-v ja lapset 4- ja 7-vuotiaita.Minun "hyvänlaatuinen" pattini pudotti minut korkealta ja kovaa helmikuussa. Yllättävä löydös (gradus III) poistettiin kokorinnanpoistona 23.2. Kainalo tyhjennettiin myös ja sinne ei ollut mitään levinnyt. Leikkauksesta olen toipunut hyvin. Dreeniä ei meilläpäin kotiin tuoda. Pari kertaa kävin punkteerauksessa. Kovasti olen jumpannut kättäni ja niin siinä kävi, että eka pyykkien onnistunut laitto narulle leikkauksen jälkeen sai kyyneleet silmiin.

Nyt olen saanut kiirastorstaina ekan kuurin Herceptinia+ taxoterea. Jännitys oli aivan valtava. Mutta kummasti sitä vaan jaksaa tutkimukset, leikkaukset, hoidot, allergiaoireet. Niin taxosta sain kolmen minuutin tiputuksen jälkeen voimakkaan reaktion, joka alkoi rinnan pakotuksena ja sekunnissa kihelmöi turvottaen ja punottaen kasvoilla. Olo oli kuin räjähtävällä ilmapallolla. Ja lääkärikin juoksi. No miltei samassa se menikin ohi ja pidettiin puolen tunnin tauko. Tauon jälkeen lääkärin valvonnassa tiputus jatkui loppuun asti onnistuneesti. Kasvot punottivat vielä kotiinkin tultaessa ja muoto oli muuttunut melkoiseksi palloksi. Vaan nyt olen suht entisilläni. Kortisoniko tässä piristää, sillä eipä muuten tunnu juuri missään. Jos ei lasketa pientä särkyä siellä täällä ja ummetusta... Seuraavaa kertaa kolmen viikon päästä jännitän varmasti taas melkoisesti.

Kyllä näistä silti selvitään ja kiitos teille upeista kannustavista sanoistanne ja omista kuvauksistanne. Olen jäänyt teihin koukkuun :)
Nauttikaamme hyvistä hetkistä, joita teille paljon toivonkin!

Maikkendaali
maikkendaali | 8.4.2007 klo 00:40:19