Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Onko meitä paljon??

Hei,
itse olen 39 v, lapset 11 kk ja 5 v, marraskuussa -06 leikattu rintasyöpä, gradus III, aggresiivinen, ueita kasvainpesäkkeitä, koko rinta täynnä syövän esiastetta, her2-positiivinen, hormoninegatiivinen. Hoitona 3x taxotere + 3x CEF ja sädehoito sekä 1 v herceptinia. Takana 2 doketakselia ja molempien jälkeen sairaalaan päivytykseen, keuhkokuume ja toisen jälkeen massiivinen verenvuoto alapäästä.

Rankin juttu koko prosessissa pienet lapset ja pelko niiden jäämisestä äidittömäksi. Tunteet menevät vuoristorataa ja psyyke sekä fyysinen puoli koetuksella, etenkin nyt hoitojen aikana. Kaikki tunteet on kuitenkin käytävä läpi ja selvitettävä lasten huoltaja-asia (isästä ei ole riittävästi turvallisuuden antajaksi psyykkisellä tasolla), asiat ikään kuin järjestettävä, se huojentaa hieman. Itseäni kuitenkin auttoi ajatus ettei kukaan tiedä milloin päivänsä päättyvät ja kaikilla on varmaa elinaikaa vain 4 sekuntia jäljellä.
Yritän siis keskittyä siihen elämään joka tällä hetkellä on (vaikka se vaikeaa onkin) ja luovimaan jotenkin tämä raskas vaihe läpi ja toivon että jaksaisin olla lapsilleni enemmän henkisesti läsnä tällä hetkellä sillä vaikka lapsista saa voimaa niin joskus ne myös vievät sitä. Onneksi saldo jää kuitenkin vahvasti plussalle!:)
Voimi Tepalle sekä kaikille muille kanssaissarille, pienten lasten äideille, pitääkin mennä peittelemään sänkyyn oma esikoinen kun tuli sitä juuri pyytämään... :)
Päivä kerrallaan | 24.2.2007 klo 19:53:54