Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Löytyykö lataamosta virtaa vielä vapun jälkeen?

Hei kaikille ja terkkuja Etelä-Suomesta

Ihanaa kun olette kirjoitellut näin paljon. Olen jatkuvasti seuraillut, mitä täällä lataamon kahvilassa tapahtuu. En vain ole jaksanut kirjoittaa itse, kun ei oikeen ole ollut mitään sanottavaa, kun vaan itkettää koko ajan. Nyt tuntuu että asiaa teille on vaikka kuinka. Lähes jokaista viestiä lukiessa tuntui, että tohon haluan vasta ja tohonkin haluan vastata, mutta nyt en muista enää kuin pari asiaa.

Marita, kiitos kauniista viestistäsi ja sanoistasi "elämää on rajalle asti". Minulla meni kauan ymmärtää, että ei elämä lopu tähän päivään (siihen kun sain diagnoosin). Teidän kaikkien kirjoittamien positiivisten viestien avulla olen vihdoinkin ymmärtänyt, että vaikka ennusteesta tuli ns. "huono" tai vaikka saraus uusisi, niin ei elämä lopu tähän. Hoidot on rankkoja käydä läpi, mutta ei elämä tähän lopu....Mä rupean hokemaan tätä, et jos kaupassa pyörii blondi, joka itkee jatkuvasti ja loputtomasti hokee "Ei elämä lopu tähän", niin se olen sitten minä :-)

Ja oliko se Lillukka (pitäisi kirjoitta muistiin panoja kun lukee monta vistiä putkeen) kun kirjoitti näin: "Silloin, kun tuntuu ahdistavimmalta, istu keskelle. Ympärilläolijat lämmittävät ja pitävät kädestä kiinni". Kyyneleen valuu, kun jotenkin niin koskettaa, kun itsestäni juuri tuntuu, että ilman unilääkkeitä nukkumisestakaan ei tule mitään. Enkä haluasisi niitäkään joka ilta popsia.

Epätoivo ja ahdistus saa jatkuvasti vallan ja tuntuu etten kykene mihinkää normaaliin elämään liittyviin askareihin. Piäisi tehdä jotain kivaa, mutta kun mikään ei tunnu kivalta. Huudan itken ja ravoan ja eilenkin se, että telkkarista tuli lätkämatsi, niin minusta se oli aivan äärettömän ahdistavaa. Mies ja pojat (9 ja 12) tuijottivat lätkää transsin omaisessa tilassa. Teki mieli huutaa, että "ettekö tajua, olen vakavasti sairas, miten lätkä voi olla noin tärkeää"...en sitten onneksi huutanut, purin hammasta, kun onneksi ymmärsin, miten typerää se olisi ollut. Puoli kymmeneltä kun tuntui, että pää räjähtää puin vaatteet päälle ja lähdin ulos. Ette usko mitä näin kun pääsin rantaan. Siellä oli täysi kuu ja kuu teki upean keltaisen kuunsillan meren aaltoilevaan pintaan. Ja sitten aivan yllättäen hämärästä lipui siihen kuun siltaan iso valkoinen joutsen. Upea näky.

Täällä sää vetää varsinaista vuoristorataa, pari tuntia sitten satoi räntää, sitten paistoi aurinko, äsken tuli rakeita ja nyt taas paistaa aurinko.... no ulos on pakko mennä (onneksi, porkkanan voimalla tulee aina lähdettyä). Tossa pöydällä meinaan kaksi kirjaa, jotka pitää tänään palauttaa kirjastoon. Minä olen dekkari fani ja ehdoton suosikki Leena Lehtolaisen Maria Kallio -tarinat. Nyt olen tehnyt pienen poikkeaman dekkareista ja yöpöydällä on Sasion: Elämän menoa. Muistatteko, tuli telkkarista muistaakseni 70 luvulla ja Ritva oksanen teki upean roolityön perheenäitinä.

Nyt on pakkoluovuttaa netti tolle 12v:lle, olen jo yliajalla sovitusta. Hyi hyi äitiä...

Terveisin MeriTuuli
MeriTuuli | 2.5.2007 klo 15:44:56