Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Kielteisten tunteiden käsittely?

Lueskelin tänään koko ketjun läpi, olen tätä ennen jostain syystä hypännyt aina tämän aiheen yli.

Tänään on itsellä todella masentunut olo, yleensä olen jaksanut ihan hyvin mutta nyt itkettää. Minä olen sellainen etten kovin helposti tunteitani ulopäin näytä, yksin kotona on asia erikseen, tuntuu että itku puhdistaa mieltä. Välillä olen ajatellut että olen tunneköyhä ihminen kun en osaa edes tätä omaa sairauttani surra, mutta kyllä se suru olemassa on useimmiten kyllä taka-alalla. Kesällä tulee 10 vuotta diagnoosista ja toivo paranemisesta on mennyt, eli en ole enää ollenkaan nimimerkkini kaltainen, se on tuolta vuosien takaa...
Tämä voimattomuus taudin kanssa pistää vihaksi, ei paljon lohduta ns.terveiden kommentit jotka varmaan on tarkoitettu kannustaviksi. Ethän sinä näytä ollenkaan sairaalta, koko ajan keksitään uusia hoitoja, kuka tahansa voi jäädä auton alle jne. Kuten joku sanoikin tämä on sellaista löysässä hirressä roikkumista, kyllä sitä ajattelee että se auton alle jääminen on sentään helpompi vaihtoehto (ainakin itselle). Tuskin tämä läheisillekään kovin helppoa on, minun mieheni ei halua kuullakkaan puheitani kuolemisesta, itse pelkään että jos ei tauti tapa niin nämä jatkuvat sytostaatit tappavat, myrkkyjähän nekin ovat. Sitä paitsi olen herkistynyt jo platina-yhdisteille joten niitä ei enää voida antaa, koska tahansa tulee tilanne ettei löydy enää mitään sopivaa ainetta tai mikään ei enää tehoa.

Tällaisten ajatusten keskellä tänään

Entinen toiveikas
toiveikas | 30.5.2007 klo 15:37:26