Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Kielteisten tunteiden käsittely?

Kyllä sitä hämmästyy itseään. Kun tätä uuden elämän alkua pakertaa.
Olen aina mielestäni ollut selviytyjä, oman elämäni herra.
Aina ajatellut että kyllä tästäkin vaikeudesta selvitään.
Ja sitten tuli tämä. Syöpä. Enkä enää ollutkaan se mikä luulin.
Oli voimia jotka olivat minua vahvempia.
Nöyrryin. Anelin uutta kevättä, uutta talvea. Nyt niin etten se ollutkaan minä joka ne aikaan sain. Minulla ANNETTIIN ne.
Olen itkenyt, ollut masentunut, aivan maassa. Mutta kumma kyllä jossakin syvällä kuitenkin koko ajan oli TOIVO.
Kävelin hoitoihin. Katsoin ihmisiä, puita, lintuja ja ajattelin että minulle kaikki on muuttunut. Mikään ei ole enää kuten ennen.
Aurinko paistaa, linnut laulavat, vesi sataa ja lumi mutta minä en olekaan. Ei minua.
Maailma kulkee kulkuaan kuten ennen. Vain minulle se on toinen.
Istuin bussissa ja olin kateellinen kanssamatkustajille. Heillä ei ollut SITÄ.
Nyt olen "kuivilla". Yritän miettiä miten reagoin jos SE uusii. Enkä tiedä. Tuntuu kuin se olisi silloinkin se ensimmäinen kerta. Ei siihen kai totu. Ei osaa varautua. Vaikka yrittää kun menee seurantoihin.
Leikkausta odotellessani söin mielialalääkettä. En olisi kestänyt muuten. Minuahan ei kohta enää olisi. Ei missään. Aamulla ensimmäinen ajatus ja illalla viimeinen ja yöllä jos heräsi. Se pusertava ahdistus.
Mutta leikkauksen jälkeen en enää niitä lääkkeitä tarvinnut.
Nyt yritän muistaa. En saa koskaan unohtaa. Kiitollinen. Olen.

selviytyjä | 23.4.2007 klo 23:32:52