Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Kielteisten tunteiden käsittely?

Hei täältäkin!

Tuo on totta, että kun on fyysisesti huonossa kunnossa, psyyke ei meinaa millään kestää. Ainakin minun kohdalla oli niin.

Kun sain diagnoosini laajasti luustoon leviämisestä ennen joulua, pinnistelin kunnes koko talo tyhjeni, lapset kouluun, mies töihin. Itkin, karjuin heittelin tavaroita. Ulisin ja huusin miksi minä, en HALUA KUOLLA, tämä on väärin , kirosin karjuin. Tuota tunteenpurkausta kesti yli puolituntia. Yhtäkkiä itku loppui ja musta möykky kurkustani oli pois.
Se ei mennyt lopullisesti pois, mutta sillä hetkellä ja sen hetken jälkeen sain kotvasen paremmin hengitettyä.

Tammikuussa kipuni lisääntyivät aivan sietämättömiksi. Vedin kaikki mahdolliset särkkärit, mitä pystyi suun kautta ottamaan, olin valveen ja unen rajamailla, soittaen lähes päivittäin itkuisia puheluita sairaalaan, milloin aikovat minua auttaa. Olin ihan varma, että kuolen nyt enkä selviä enää tästä uusiutumisesta. Kaikki oli lohdutonta ja olin tosi katkera ihmisille, jotka jatkoivat normaalia elämäänsä valitellen flunssiaan tai pitkiä työpäiviä tms. Puhelin taisi soida aika paljon, yleisin sanonta oli, että lippu vaan korkeelle ja hoidot ovat parantuneet ja plaa plaa ja olethan tähänkin asti selvinnyt, eikä kukaan tiedä huomisesta, kaikki kuolevat joskus...
Se ei kyllä lohduttanut pätkääkään.
Helmikuun alussa sain sädehoidon ja kivut ja kuume lähtivät pois.
Tuntui, kuin minulle olisi annettu elämä takaisin. Siitä alkoi henkinen vahvistuminen ja positiiviset ajatukset alkoivat saada valtaa mielessäni.
Vuoristoratra jatkuu, jos tänään tuntuu hyvältä, se ei ole takuu huomisesta hyvästäolosta. Siksipä elän nyt ja yritän unohtaa huomisen.
sekavasti sepusti
Julia
julia | 19.4.2007 klo 11:07:32