Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Kielteisten tunteiden käsittely?

Juuri tätä olen itsekin miettinyt. Joskus tuntuu, että kaikki vaan tsemppaavat toinen toistaan, jaksavat aina rohkeasti sisulla yms mennä eteenpäin. Minä en jaksa, ainakaan nyt.

Toki ymmärrän, että tsemppimieltä tarvitaan ja se luo uskoa tulevaisuuteen; itsekin tsemppailen muita joskus, kun itselläni on vauhti päällä ja mieli korkealla.

Lauseet "kaikkihan täältä lähtee joskus", "eihän sitä kukaan tiedä milloin jää vaikka auton alle ja kuolee", joo joo, näinhän se on, mutta mutta... Joku kerran täällä foorumilla käytti sanontaa "löysässä hirressä" ja se on mielestäni oikein kuvaava, varsinkin kun on tässä aina vain uusiutuvassa hoitoputkessa.

Minä olen niin kyllästynyt, vihainen tähän sairauteen ja vuosikausia jatkuviin hoitoihin ja niiden tuomaan pahaan oloon; ikinä ne ei lopu, toivo karisee pikku hiljaa. Ahdistaa kuulla ja jotenkin vaistota toisten ajattelevan, että ole onnellinen että saat hoitoja ja ne vielä jollain lailla tehoavat. Onko se niin väärin haluta/kaivata omaa itseä ja elämäänsä takaisin ?

Niin, huomenna alkavat taas sytostaatit. Olin 3 kk tauolla, tukka ja ripset ehtivät kasvaa takaisin, tunsin olevani ihan nätti taas pitkästä aikaa. Markkeri nousi ja löydökset pernassa + maksassa näyttävät sitkeästi pysyvän vuodesta toiseen. Ja älkää vaan nyt sanoko, että onneksi eivät ole levinneet ympäriinsä. Tiiän tiiän.

Itkuvirsi tästä tuli - samapa se - enkä tiedä helpottiko purkautuminen edes yhtään tämän hetken oloani...
amh | 16.4.2007 klo 09:48:31