Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Kielteisten tunteiden käsittely?

Toi on totta mitä sanoit Manssi.Kliininen puoli on ihan hanskassa,voi luottaa siihen et saa oikean ja tehokkaan hoidon.Mut sitten se korvien välinen pururata jääkin vähemmälle.Jotkut lekurit hipasee sitä varovasti et "mites muuten jakselet",toiset ei ollenkaan.Mulla oli edellinen lekuri aivan upee tyyppi ja uskalsi käydä tähänkin asiaan käsiksi.Meillä oli 2 vuoden hoitosuhde mut valitettavasti menetin hänet Vaasaan.Eli jos joku käy vsshp:n piirissä ni teil on ainakin yks mahtava lekuri joka näkee taudin takana myös ihmisen.Uus lekurinikin on pätevä mut tunnen häntä vielä niin vähän et pienie klikkejä tulee mut ne on vaan selvitettävä.No niin,eksyin aiheesta.
Mulla oli jo avioeron jälkeen ennen syövän tuloa ollu kontakti psykan terapeutille ja kun tauti tuli,pääsin samalle ihmiselle.Hän kyllä on nykyään lasten-ja nuorten puolella mut kuulemma yks tämmönen 25v ja muutama hauska kesä mahtuu joukkoon(49).Se on ollu mulle hyvä paikka.Kuten kerroin,asun yksin,nuoret lentäneet omille teilleen.Eikä 12v yksinolon jälkeen ole uutta kainaloa löytynyt.Jo sillon kun nuoret asu kotona,huomasin et en uskaltanu aina heillekkään näyttää miten paljon kiukutti suuremmista kuolemanpeloista ja epätoivosta puhumattakaan.Olenhan kuitenkin heijän mutsi ja pelko oli varmaan heilläkin jonkinlainen.Terapeutilla kun kävin sain aina puhaltaa kaiken kertyneenpaskan ja ahdistuksen ulos tietäen etten rassaa/pelota sillä lähipiiriäni eikä asiat tule koskaan mua kadulla vastaan.
Toi on kans totta mitä sanoit et miten jaksaa apua hakea kun suurin osa energiasta menee siihen et jaksaa käydä hoidot ja pyörittää arjen.Mulle selvis helmi/maaliskuussa et olen säästäny kelan rahoja 2 vuoden ajan kun en ole tienny että matkakorvauksilla on myös vuotuinen matkakatto eikä pelkästään yhden matkan omavastuu.Omaa tyhmyyttä kun en ollu ymmärtäny kysyä mut eipä kukaan ollu siitä mulle maininnutkaan.Mutta tästäkin opin et aina pitäis vaan jaksaa....ja paskat.
Unelmista puheen ollen mun haave on ottaa pari kissaa mut aikasemmin en oo voinu kun tytär on astmaatikko ja vieläkin vähän emmin sitä.Mut kun olen totaalinen kissaihminen ni olis edes pari karvakerää jotka nukkuis kainalossa.
Tulipa taas oikea romaani.
Nyt meinaan lähtee taloyhtiön pihatalkoisiin ja haravoida minkä sisukalut antaa myöden.
Mirja
Mirja | 24.4.2007 klo 15:03:40