Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Kielteisten tunteiden käsittely?

Morjens kaikki..

Mullakin on tänään sellanen päivä että *v----ttaa* koko hemmetin syöpäprosessi. Mitään ei voi suunnitella.. Joku kysyy, että tuutko sinne tai tänne, niin aina pitää katsoa kalenteria, missä vaiheessa tiputushitoa mennään.. Ei käy sillon, en tiä mikä on olo tollon.. Rahat on finaalissa sairausloman takia, mutta laskut kyllä juoksee.. Syöpä hallitsee elämää, haluaa syöstä sen raiteiltaan. Ihan niinkun sillä ois muka mitään tahtoa. Se vaan on tullut mun elimistööni ja alkanut jakautumaan..

Riskitekijät sen saastan uusimiselle on sitä luokkaa, että ihme ois jos tällä yhellä hoitokierroksella tauti tapettais.. Tuntuu, että kun tän ekan kierroksen joskus syksyllä saa loppumaan, aletaan vaan odottamaan meneeko vuosi vai kaks, kun paskatauti muistuttaa olemassaolostaan..

Asiaa ei auta yhtään, jos hakee faktatietoa. Päinvastoin. Silmiin osuu kaikenmaailan prognostisia tekijöitä. Koko. Gradus. Ikä. Imusuoni-invaasio. Jakautuminen. Kokonaiseloonjääminen. Relapsi. Hohhoijaa. Sama kai kun ajais rekan alle. Ehkä ajankin siinä vaiheessa, kun tauti karkaa käsistä. Ei huvita kitua elimistö syöpää täynnä.

Minkä takia tälläseen tautiin piti sairastua kesken parhaan elämän? Poika puhuu eläkeiästä, minä mietin näenkö sitä ikää koskaan..

Kellekkään ei voi puhua näistä tunteista, nehän säikähtäis ja ohajais hoitoon. Pelottaa. Ahistaa. Suututtaa. Itkettää. Ja juu V*****AA.
kevätmieli | 23.5.2007 klo 16:20:18