Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: KML

Hei Tulita!
Mä jo ajattelin itteksein, et miten Glivec voisi olla noin allergisoiva mutta nyt sinulla olikin se Apurin myös. Eli en syö muita KML:n kuin Gliveciä. Muita sairauksia on tosi paljon ja niihin mitä lääkkeitä on, niin on todella tarkoin tarkastettu että voi ottaa kun on tämä täsmälääke. Mutta mitään ei edes apteekista saa ostaa tai vitamiineja jos käyttää Gliveciä. Aina on mainittava mitä käyttää, koska just se sopivuus voi laukaista esim. kuin sulla allergian tms.
Näistä kaikista kannattaa tarkistaa kun käyt kontrollissa. En muista mikä se uusi lääke on, mutta sekin selviää kun kysyt. Siinä vain ei ole näin paljon sivuoireita. Ja se olisi minulle hyvä jos joskus täytyy vaihtaa?
Muistaakseni ei saa käyttää edes kipugeelejä??
Minun sivuoireet ovat turvotus, eli kerää nestettä kehoon eri puolelle (eli kasvot, jalat, kädet enempi), mutta ei niin että on haittaavasti sillä nestettä ei saa kertyä liika, joten sitäkin tarkkaillaan. Sitten on lihas/luukipuja jonkin verran, väsymystä aika ajoin jolloin on ihan uupunut. Mutta ne vaihtelee ja tulee yht'äkkiä ja lähtee samoin. Olen niin moni sairas, että kaikkia oireita ei voi KML takia luokitella. Alussa olin kovinkin väsynyt ja ahdistunut, mutta elämä voitti ja nyt oikeastaan olen elämän nälkäinen ja jopa enerkisempi kuin viime ensimmäisenä vuonna. Ehkä se kun minulle oli tämä sairastuminen tosi shokki ja kun rakastan yli kaiken luontoa, musiikkia, puutarhassa kyökkimistä tms., niin pelkäsin etten enään kykene mitään tekemään. Mutta kaikesta oppii, niin kuin uudelleen elämään ja nauttimaan pienistäkin onnen hippusista. Itken kun itkettää, nauran kun naurattaa.
Minulla osa ystävistä vieroksui tätä sairautta, niin ne jäivät ketkä välittivät ja muut kaikkosivat. Minulla on poika 35, tytär 32 ja pojan kanssa on vaikea puhua, mutta tytär keskustelee avoimesti. Mieheni taas on myös enempi sulkeutunut ja lähtee vaikka halkoja hakkaamaan jos on esim. lääkäri kontrolli minulla ja kokeita kuulemaan. Niin silloin surukseni joudun tämän asian kanssa olemaan yksin. Ja se ei ole hyvä. Sen takia joudun käymään 1krt/kk tai tarpeen mukaan psykologilla purkamassa tilanteita, ettei minulle tule itselle pahoja ahdistuksia ja pelkotiloja. Olen olevinaan vahva, mutta liian tunneihminen.
Täytyisi olla joku kelle purkaa omaa tilaansa ja saada keskustella avoimesti. Minulla ei niitä lähemmin ole.
Mutta silti nautin ihanasta aurinkon paisteesta tuolla ulkona ja linnutkin jo alkoivat kevätlaulunsa.
Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle myös ja voimia.
ps. muista syödä hyvin kun otat sen lääkkeen, niin ei vatsa oireile ja nipistele. :)
t: vaapukka
vaapukka | 30.1.2007 klo 13:09:02