Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: KML
Hei Tulita, äidilläni on ilmeisesti sama sairaus, ja jopa todettu suurinpiirtein samoihin aikoihin. Myös hän odotti Joulun ohi, ennen kuin kertoi minulle. Vaikka olisin halunnut tietää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä en halua hukata päivääkään hänen kanssaan.Hän kertoi pari viikkoa sitten, ja suurin osa tiedosta meni ohi järkytyksessä. Itkeskelin monta päivää ja yötä putkeen. Nyt on oudon rauhallinen ja opitmistinen fiilis. Johtuneeko sitten siitä, että jossain kokeissa ei havaittu mitään akuuttia, joten hoidon aloittamista voidaan odottaa ainakin muutama viikko.
Äitini kanssa en ole kauheasti keskustellut sairaudesta. Ajattelin, että kun hän haluaa olla reippaalla mielellä ja ajattelematta asiaa muutaman viikon vielä, kunnes lääkäriaika on. Vaikka tosi rankkaa tämä puhumattomuus, mutta toisaalta on syytä kaikkien pysyä vahvana ja välttää turhaa hysteriaa. Äiti toivottavasti sitten ymmärtää puhua kun on hänelle hyvä aika.
Ihan faktakysymys. En ole täysin selvillä siitä, onko koko diagnoosi tehty. Miten tämä yleensä todetaan? Äidiltä otettiin ainakin verikokeet ja niiden tulokset siis tulivat jo aikaa sitten. Mutta nyt HYKS:ssä tehtiin pari viikkoa sitten kokeita, joiden tuloksien kehittyminen kestää kuukauden. Jotain tuloksia niistä jo tuli, lähinnä heidän oli tarkoitus ilmoittaa, jos jotain akuuttia ilmeni. Onneksi sitä soittoa ei kuitenkaan tullut. Voimmeko todellakin odotella viikkoja hoitojen aloittamista? Voiko sairaus olla alussa hyvin lievä ja potilas pärjätä jonkin aikaa ilman varsinaista KML-lääkitystä/hoitoa?
Äiti vaikuttaa nyt ihan siedettäväkuntoiselta.Tai ainakin sellaiselta, minkälainen on ollut jo pidemmän aikaa. Vanhenemiseen liittyviä kremppoja tosin on jo ollut mielestäni vuosia, mutta niistä osa varmaan vaihdevuosiin liittyvää.Käy töissä, jaksaa puuhata normaaliin tapaan ja suunnittelee reissuja yms. Tuttavapiirissämme on KML:stä perusteellisesti tietäviä lääkäreitä/tutkijoita, joihin äitini selkeästi luottaa. Ja minustakin on parempi, että olemme nyt vaikka sitten turhan optimistisia ja luottavaisia ja säästämme voimiamme. Kyllä sitä sitten ehtii taas surra kun sen aika tulee.