Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Melanooma ja syövän kanssa eläminen

Hei taas kaikki!

Oli kurjaa kuulla, että Sinun melanoomasi, "ar", oli sittenkin ehtinyt lähettää etäpesäkkeen. Mutta onni sentään oli, että se löydettiin, ennen kuin seurannat lopetettiin - ja mikä tärkeintä, sitä sentään löytynyt muualta kuin imusolmukkeesta.

Itse olen yrittänyt selvittää syytä nivussärkyihini ja vähitellen alan taas itsekin uskoa, että syy ei ole melanooman aiheuttamassa tulehduksessa - makrometastaaseja siellä ei kyllä varmaankaan ole.

Asia vaivaa edelleen ajoittain ja varmaan lopun ikääni, sen verran inhasta taudista on kyse. Minua eivät yhtään auta tuollaiset "voihan sitä ihminen jäädä vaikka auton alle ja kuolla siihen - ei sitä melanoomaa kannata murehtia, kun ennustekin on noin hyvä"- puheet, joita olen kuullut sieltä täältä, parilta lääkäriltäkin.

Ikäiseni keskiverto suomalaismiehen (olen noin 50-kymppinen äijä) riski kuolla mistä tahansa syystä on tilastojen perusteella ollut 0,65-0,70% vuodessa 2000-luvulla. Tästä riskistä noin 1/4 johtuu sydäntaudeista, syövistä ja viinasta kustakin ja loput 1/4 muista syistä. Riski kuolla liikenneonnettomuudessa on aivan häviävän pieni (noin 0,017% siis vajaat 2 prosentin sadasosaa vuodessa). Ja esimerkiksi sinulla, nainen-87, riskisi kuolla yleensä noin nuorena on varmaan vielä koko lailla pienempi.

Sen sijaan riskini kuolla melanoomaan lienee jotain 1-2% luokkaa seuraavat pari kolme vuotta ja sen jälkeenkin kai jotain 1% korvilla vuosittain ja monella muulla melanoomaa sairastavalla vielä suurempi (tästä on tosin aika erilaisia tutkimustuloksia viime vuosilta). On aivan selvää on, että jos muuten terve, niin diagnoosin jälkeen melanooma on selkeästi suurin terveysriski ja se on syytä ottaa vakavasti. Minkäänlaiseen huolettomuuteen, huolimattomuuteen tai vähättelyyn ei ole syytä – ei tietenkään mihinkään paniikkiinkaan, toivottomuudesta puhumattakaan. Minua ei ainakaan yhtään rauhoita joidenkin lääkärien huolettomuus – päinvastoin.

Olen töissä vakituisessa ja (taaskin tilastojen valossa) ihan hyvin palkatussa hommassa, joten minun kannattaisi ilman muuta satsata tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia euroja hoitoihin tai tutkimuksiin, vaikka ne joutuisin itse maksamaan. Nimittäin jos niillä voitaisiin vähentää ennenaikaisen kuoleman tai työkyvyttömyyden riskiä. Mutta valitettavasti näyttää siltä, ettei mitään riittävän tehokasta ja haitatonta riskiä pienentävää hoitoa ole olemassa. Jäljelle jää vain yrittää jatkossakin huomata mahdolliset uudet kasvaimet tai metastaasit mahdollisimman aikaisin. Ja elää melanoomasta huolimatta mahdollisimman täyttä elämää. Minua ovat siinä auttaneet oikea ja uskottava tieto sekä puhuminen ja ajatusten vaihto ystävien ja kohtalotoverien kanssa. Kiitos teille kaikille siitä!

- M -

Michael | 11.2.2007 klo 22:43:29