Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Melanooma ja syövän kanssa eläminen

Hei!

Kysyisin tuosta melanoomaan "uudelleen sairastumisesta". Te, joilla sairaus on uusinut, niin onko se kuitenkin aina tullut uuden luomen kautta? Siis, ensin on tutkittu, ettei etäpesäkkeitä jäänyt ja kun sairaus monenkin vuoden päästä saattaa uusia, niin onko teille tullut uusi melanoomaluomi? Vai voiko se lääkärini kertomasta poiketen kuitenkin ilmetä suoraan jossain sisäelimessä tai imusolmukkeessa?

Luin jostain, että melanoomalta suojaisi tasainen hitaasti hankittu rusketus. Aluksi ajatuskin auringosta kauhistutti mutta olen kuitenkin sitä mieltä, ettei omani auringosta johtunut. En ole auringossa palavaa tyyppiä ja luomikin oli kyynärvarren alapinnalla, joka ei kovin paljon ole edes auringolle alttiina. Yhden lääkärin mukaan melanoomalle ei yleensä löydy mitään selkeää syytä vaan se on useiden asioiden summa. Aion kuitenkin keskustella tästä aurinkoasiastakin kun menen maaliskuussa ensimmäiseen seurantaan.

Kirjoitit, että sinulta otettiin seurannassa verikoe. Voiko sen perusteella ylipäätään alkuvaiheen syöpää löytää? Minultakin otettiin heinäkuussa (3kk ennen melanooman toteamista)iso määrä verikokeita yskän tutkimisen takia. Eipä niistä ilmennyt mitään syöpään viittaavaa :-(. Tältä pohjalta epäilyttää tuon verikokeen merkitys.

Ilman nettitietoa olisin kyllä ollut aivan lumiukkona oman melanoomani kanssa. Sairaanhoitopiirien sivuilta löytyi aika kiihkotonta tietoa ja siinä vaiheessa kun tiesin nuo omat "strategiset mittani" oli vähän helpompi hengittää. Sain tietää hoitohenkilökunnalta melanooman olemassa olon vasta siinä vaiheessa kun sairaalasta soitettiin ja pyydettiin lisäleikkaukseen melanooman takia. Siihen saakka "hoitava lääkäri" puhui vain solumuutoksista. Olin toki tehnyt netin avulla tuon diagnoosin jo aikaisemmin ja kun ymmärsin pyytää kopion patologin lausunnosta, olin sen verran asiasta perillä, etten ollut ihan kauhusta kankeana kun kutsu sairaalaan saapui.

Olen kyllä tiedon saannin kannattaja ja mottoni onkin: "tietämättömyys lisää tuskaa". Kun tietää asiasta mahdollisimman paljon niin ei tarvitse luulotella mitään. Usein ne tietämättömyydestä johtuvat kauhukuvat ovat todellisuuttakin karmeampia.

Jaksamista kaikille!
*arja*
arja | 15.2.2007 klo 22:31:25