Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Melanooma ja syövän kanssa eläminen

Minulla todettiin melanooma samoihin aikoihin kuin Sinullakin. Sain tiedon puhelimitse työmatkalla ollessani ja se oli kieltamättä aikamoinen shokki. Pahanlaatuinen - melanooma, eikö se ole juuri se kaikista pahin, joka lähettää niitä etäpesäkkeitä ja satelliitteja joka paikkaan. Tätähän olen jo pitkään pelännyt ja peitellyt isoimmat luomeni laastareilla.
Ei siinä oikein small-talk luistanut eikä illallinen maistunut.
Pahinta oli, kun ei saanut yhteyttä kehenkään, jolta olisi voinut saada asiallista tietoa. Seuraava viikonloppu meni sitten internetistä tietoa etsiessä. Tosin sitä oli aika vaikea itseeensä soveltaa, kun ei siinä vaiheessa tiennyt omasta tapauksestaan juuri muuta kuin nimen.
Seuraavalla viikolla sitten sain kutsun kirurgian poliklinikalle ja leikkausajankin noin 4 viikon päähän. Ensimmäinen käynti oli tosi pikainen, enin aika kului odotussalissa, mutta viidessä minuutissa (siltä se aika tuntui) lääkäri kertoi oleellisimman itse operaatiosta, aurinkoon suhtautumisesta ja että lähi viikkojen aikana tulee olemaan kaikenlaisia tuntemuksia eri puolilla kroppaa ja sen kuuluvan tähän tautiin.
Samoin kuin Sinua, minuakin vaivaavat epämääräiset kolotukset, mm. selkäkipu, joka selvästi paheni viime kesänä samoihin aikoihin kun löysin sen mörköluomen. Em. lääkärin mukaan jos selkäkipu on ollut jo ennen niin se ei voi liittyä tähän melanoomaan. Miksei? Se luomihan on ollut siinä iät ja ajat, voiko olla varma, etteivät pahanlaatuiset muutokset tapahtuneet jo paljon ennen kuin itse havaitsin sen? Ja leikkauksen jälkeen minulla oli keuhkopistosta, vatsannipistelyä ja nivuskipua, kuullostaako tutulta? Ja jokainen ilmestyvä näppylä vaikuttaa tosi epäilyttävältä.
Alkutyrmistyken jälkeen olen suhtautunut melko rauhallisesti tähän tautiin. En tiedä olisiko se vaikuttanut, että isäni kuoli vatsasyöpään (jo yli 10 vuotta sitten) ja hyvä ystäväni haimasyöpään muutama vuosi sitten. Haimasyöpä on tosi kauhea tauti ja se vei ystäväni muutamassa kuukaudessa. Olen koko sairauden ajan tuntenut itseni terveeksi lievää väsymystä (ennen luomen poistoa) lukunottamatta, joten yritän selittää itselleni ettei minulla voi olla mitään vakavampaa. Ja pahimmassakin tapauksessa aikaa on vielä useita vuosia.
Leikkauksen jälkeen olin aivan varma, että vartijasolmukkeista löytyy syöpäsoluja ja joudun vielä jatko-operaatiohin. Nyt kun leikkaus on onnellisesti takana eikä vartijasolmukkeista löytynyt mitään oli oloni tosi huojentunut - kunnes postilaatikosta räpsähti kirje: "olemme vastaanottaneet Teitä koskevan lähetteen. Sen perusteella Teille on varattu aika lääkärin vo:lle Syöpätautien poliklinikalle"...
Aikovatko ne nyt perua hyvät uutiset? Yöllä sitten heräsin, ja aloin miettiä, ei kai vaan melanoomaakin hoideta millään solumyrkyillä. Ja niin sitten aloin taas kerran tutkia Käypä Hoito suosituksia keskellä yötä.
Vaikka kuinka reipas kuvittelee olevansa niin aika ajoin lievä epätoivo nostaa päätään, mutta tämä on minun elämäni ja sitä on yritettävä elää ja vastaanottaa mitä se tuo tullessaan.
Toivottavsti saat jatkossa hyviä uutisia ja huomaat, että elämä alkaa taas kantaa.
pirjo | 29.1.2007 klo 11:33:00