Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Melanooma ja syövän kanssa eläminen

Niin, paljonhan tämä melanooma herättää ajatuksia ja enimmäkseen ikäviä :-(. Omasta melonoomaluomen poistosta on nyt kulunut reilut 7 kk ja välillä olen lähes unohtanut asian mutta kyllä se on aina palannut mieleen pienen hiljaiselon jälkeen. Sen huomaan mm. siitä että olen löytänyt itseni täältä keskustelupalstalta "luvattoman" usein kuulostelemassa teidän palstailijoiden ajatuksia. Osittain varmaan haen myös tukea ajatukselleni siitä, että tästä on selvitty lopullisesti.

Ystävän uusinut rintasyöpä toi tämän omankin syövän taas ihan erilailla ajatuksiin...

Karju oli tuskastunut siitä, ettei lääkäri osannut vielä sanoa ihonsiirron tarpeesta. Enpä osaa sanoa minäkään mutta oma alunperin noin 3 millin halkaisijaltaan oleva luomi aiheutti kyynärvarteen varsinaisen montun ja noin 5 sentin mittaisen ruman arven. Ihonsiirtoa ei tehty, koska lääkärin mukaan siinä oli sen verran varaa ettei ihonsiirtoa tarvittu (arvessa on nyt arven liikakasvua, jota "hoidan" silikonilaastarilla).

Edellistä kirjoittajaa (tylsästi tässä ei näy kirjoittajan nimeä) rauhoittelen sen verran, että tuo ilmoituskäytäntö on varmaan heillä tapa, eikä välttämättä merkitse mitään. Töölössä vartijaimusolmukkeen tila haluttiin myös ilmoittaa naamakkain riippumatta siitä oliko se puhdas vai ei.

Jokunen kuukausi sitten "rehvastelin" täällä ettei minulla ole mitään kipuja eikä tuntemuksia. Eipä ollut silloin mutta nytpä on. Joku kirjoitteli että hänelle oli sanottu, että ne kuuluvat "taudin kuvaan" eikä niitä pidä säikähtää. Onneksi niin, sillä jostain syystä sekä kainalo että vartijaimusolmukkeen puoleisessa rinnan sivussa tuntuu aika ajoin vihlontaa ja kyynärvarren arvessakin on toisinaan tuntemuksia.

Eli Taimi, en ole kokonaan päässyt tämän asian yli ja toisinaan epäilyttää olenko todella päässyt melanoomastani eroon vai nakertaako se koko ajan jossain päin. On aika avuton olo kun tätä ei voi seurata millään "tieteellisellä" tavalla, labrakokeilla tai kuvauksilla. Pahintahan tässä on tuo epätietoisuus (kai?), ensin ei tiedä onko levinnyt ja sitten ei tiedä uusiutuuko. Toisaalta uskon aika vahvasti siihen, että mikäli tämä uusiutuu, totean senkin itse aivan samaan tapaan kuin pidin "ei tässä varmaan mitään ole, on niin siistin näköinen mutta poistetaan se kun se sinua häiritsee" -luomeani hyvin epäilyttävänä. Ja kuinkas siinä kävikään..

Tästä tuli nyt aika sekava ripellys mutta tällä hetkellä mieltä painaa tuo ystävän rintasyöpä ja se nostaa omasta mielestäkin näitä synkkiä ajatuksia esille. Oma tilanteeni on kuitenkin tosi hyvä, melanoomani oli pinnallinen (Breslow 0.3, Clark IV) mutta haavaumista johtuen se luokiteltiin erittäin agressiiviseksi. Vartijaimusolmukekin oli puhdas, joten ei pitäisi olla ehtinyt vielä edetä minnekään. Joten "ongelma" on nyt pelkästään korvien välissä.

Omat kiitokseni myös tälle palstalle, eihän näitä jorinoita kukaan muu jaksaisi kuukaudesta toiseen kuunnella kuin ehkä te (jos tekään) samassa veneessä olijat.

Tsemppiä ja voimahaleja täältäkin vallankin teille jotka vielä odotatte tutkimusvastauksianne!

*arja*
arja | 31.5.2007 klo 22:41:57