Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Hipsun tilannekatsaus

Heippa, ja hyvää tätä vuotta kaikille!

Ajattelin raportoida hiukan omasta tilanteestani. Sain ne hyvät uutiset vartijasolmukkeesta marraskuussa, ja lääkäri ehdotti silloin interferoni-hoidon aloittamista uusimisriskin takia. Nyt on hoito aloitettu, ja tässä kiinnostuneille kokemuksia. Itse en löytänyt netistä juuri mitään kertomuksia siitä, millaista interferonin käyttö OIKEASTI on. Ehkä se oli hyväkin...

Ongelma 1: lääke annetaan itse piikittämällä 3 krt/vko. Mulla on keskimääräistä suurempi piikkikammo, ja etukäteen en voinut mitenkään käsittää, miten saisin itseni pakotettua piikittämään itseäni, vaikka totta kai halusin parantaa mahdollisuuksiani jatkossa. Ehdin viettää aika monta unetonta yötä hoidon aloittamista odotellessa (Kelan päätös lääkkeen korvattavuudesta kesti n. 2 kk). No, sitten vain sanoin hoitohenkilöstölle, että yritän kyllä aloittaa, syteen tai saveen. Hoito aloitettiin sairaalan syöpäpoliklinikan päiväosastolla, missä hoitaja opetti pistämään. Täytyy sanoa, että se oli aikamoinen show... Mä olen yleisesti ottaen varsin reipas ja tarmokas nuori nainen, mutta nuo piikit saa kyllä kaiken järjen katoamaan ja sukat tutisemaan. Mä vollasin kurkku suorana koko opetusperiodin ajan, mutta pääasia on että sain loppuviimein tökättyä piikin mahaani aikamoista henkistä väkivaltaa käyttäen. Ei tainnut hoitsulla olla kovin kivaa sitä touhua vieressä katsoessa... Pointtihan on, että se piikki ei todellakaan satu enkä sitä epäillytkään (onhan noita verikokeita yms. otettu riittämiin ja verikoe nipistää moninkertaisesti enemmän kuin tämä interferoni-piikki), mutta se kun joutuu katselemaan piikin uppoamista omaan lihaan on jo aika extremiä. Sokkona en ole vielä oppinut pistämään mutta se olisi kieltämättä kätevää.

Ongelma 2: lääkkeellä voi olla kaikenlaisia sivuvaikutuksia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Flunssatyyppiset ja pahoinvointiin liittyvät ovat kai yleisimpiä. Näitäkin ehdin jännittää etukäteen aika paljon. Ennen lääkkeen ottamista otetaan kuumelääke sivuvaikutusten minimoimiseksi. No, mä pötköttelin ekan piikkini jälkeen siellä päiväsairaalassa pari tuntia eikä mitään tapahtunut, ei tullut kuumetta eikä mitään. Lähinnä olin vain järkyttynyt ja yllättynyt siitä, kun olin selviytynyt ekasta piikkirumbasta. Menin kotiin, ja illemmalla mulla tuli kuumetta, mutta ei mitään kovin dramaattista. Pari viikkoa oli vähän "pöhnämpi" olo enemmän tai vähemmän, vähän sellainen kuin on jet lag -olo pitkän ulkomaanreissun jäljiltä. Nyt olo on mun mielestä aika normaali, eli sivuvaikutukset oli mun kohdalla ilmeisesti todella vähäisiä (kop kop, koputan puuta ettei enää vaan tule mitään yllätyksiä tällä saralla). Olen jo harkinnut kuumelääkkeenkin poisjättämistä, täytyisi ainakin kerran kokeilla pärjäisikö ilman sitä.

Nyt olen sitten tökkinyt itseäni jo 7 krt (juu, näitä lasketaan tarkkaan niin pitkään kuin tätä rumbaa kestää eli jonnekin ensi vuoteen....). Aikamoista henkistä voimistelua se pistäminen on joka kerta, mutta en sentään ole itkenyt sen ekan piikityksen jälkeen. Olen opetellut Roferon-kynän käyttöä, se on mun mielestä kätevämpi kuin kertakäyttöiset ruiskut. Kynään laitetaan ampulli, mistä riittää useampaan piikitykseen. Kynään vaihdetaan kertakäyttöinen piikki joka kerta. Lääke on ihan törkeän kallis (useita satoja euroja/kk), mutta Kela korvaa tämän kokonaan.

Summa summarum, jos minä pystyn piikittämään itseäni, niin uskokaa pois, kyllä moni muukin pystyy. Kyllä tästä selviää hengissä, mutta aamukampa on jo käytössä sitä päivää odotellessa kun pääsen piikeistä eroon...

Erityistsempityksiä Midnightille, tietenkin! 2008 kuulostaa niin hyvälle luvulle että se varmasti tarkoittaa sitä, että tänä vuonna sun paholaisesi kukistetaan.

Kevättä kohti mennään, ja lujaa!
Hipsu
Hipsu | 1.2.2008 klo 09:09:33